Venäjänkääpiöhamsteri talvikotOsa nuorista hamstereista on muuttanut muutamalle kasvattajalle jatkamaan sukua. Vanhempia talvikoita on kotona lemmikkinä. Urokset
Oli nuorempana hyvinkin temperanttinen tapaus, toisin kuin sisarukset olivat lauhkeita lampaita ja siksi uskalsin herraa käyttää kasvatukseen. Nyt vanhana laukeana miehenä sai kuin saikin ensimmäiset lapsoset 1,5-vuotiaana. Toivon, että periyttäisi nuorekasta ja tervettä kroppaansa tuleville sukupolville.
Nuorena poikana solakka silakka. Minulla oli vuoden 2008 krooninen talvikoiden erisukuinen urospula ja otin yhteyttä paremmin kanikasvattaja tuntemaani Sol-Brittiin. Sunpiitsi on kehittynyt hitaasti, mutta varmasti komeaksi herraksi. Enpä olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen sertitalvikkoni oli sukupaperiton Sunpiitsi. Kyllä kelpaa käyttää kasvatukseen. Mikäs sen ihanteellisempaa kuin omistaa tällaine herra, joka ei ole varmasti sukua muille talvikoilleni.
Tämä herra käyttäytyi heti pienestä napaerosta saakka mallikelpoisesti ja jätin sen kasvatukseen. Kahmaisi vuoden 2008 lopulla kasan palkintoja lemmikkiluokassa. Fapsahaasesta (ampiainen) siis Kaukana.
Oikein hieno herra, joka sai jalostuskelpoisen merkinnän näyttelyistä. On kuin hyvin syöneen isänsä kopio (Anemone´s)Dazzling Sapphire.
J-poikue onnistui kaikin puolin erityisen hyvin. Kotiin jäänyt Jeeppi on saanut lemmikkiluokassa monen monta ruusuketta ja olipa herra 6.sijalla talvikoiden BIS-kisassa. Jeepin maailmalle matkannut veli Jukeboksi on saanut sertin.
Andeilaaksosen poika, joka jäi kotiin neljän sisaruksen porukasta. Normaalien tapaan jotenkin adhd...mutta toivottavasti kehittyy rauhallisemmaksi aikuisena. Ei viihdy ollenkaan kädellä, ainakaan nuorena poikana.
Aleksi tuli vakio-ostospaikastani Marjalta. Kivaluonteinen herra -ihmiselle. Saas nähdä, kuinka täyttää kasvatusuralla paikkansa. Ensimmäinen morsian ei ollut ollenkaan pojan mieleen...
Naaraat
Nuorenpana aikamoinen hyppyhiiri. Kiltti, kaikin puolin mahtava naaras. Osaa hoitaa poikaset, ei häiriinny ihmistä ja avoin täydellinen naarasluonne. Oikea teräsmummo, jonka toivoisin periyttävän jälkeläisilleen pitkää, pirteää elämää.
Ei mitenkään normi normaali luonne, mitä minulle on tullut vastaan, vaan täydellinen kertakaikkisen hieno luonne. Ei ole vielä ikinä suuttunut, vaikka herää kesken unien. Harmikseni Henuune ei ole tullut ikinä kantavaksi, mutta asunut hyvin sopuisasti muutaman uroksen kanssa. Saanut lemmikkiluokassa monen monta palkintoa.
H-poikeen toinen naaras, joka jäi kotiin. Mukavaa, kun tämä niin sopuinen rouva saanut jälkeläisiä. Jos mammaansa tulevat, niin kiva luonne ja avoin myös ihmisille.
Pienehkö Kultakimppu halusi olla nuorempana ihan omissa oloissaan, mutta jo puolivuotiaana uskalsin sen viedä näytille muiden käsiin. Osasi käyttäytyä kunnolla ja sai jalostuskelpoinen-maininnan.
Lumppu Liisa oli siskonsa kanssa nariseva pariskunta, mutta saa jo pidäteltyä itseään. Aikuisena siis oikein kiva luonne ja hieno sinertävä safiiriväri.
Vilkas pikku rouva, joka on vailla merkkejä ja selkäjuovaa. Aivan kuin valkoinen lumipallo vilistäisi juoksupyörässä. On periyttänyt hienosti kuitenkin kelpojälkeläisiä, jotka olleet hyväluonteisia.
Pieni kiitäjä. Tärkeä, hyvin tärkeä eriverinen neiti, jolla puuttuu sukutaulusta puolet. Natasha on H-poikueen emon jälkeläinen ja on syntynyt Mian luona hänen uroksesta.
Sunpiitsin ja Kultakimpun tyttö, jota kehuttiin hienoksi talvikoksi sinisellä värillään ja merkeillään. Tyttö vaan repi totaalisesti pelipaitansa tuomarin sormien lähestyessä näyttelyboksia, että maininta hankalahko käsitellä kirjattiin ylös. Vaan eipä tyttö ole ennen edes kynsien leikkuussa osoittanut tuollaista metakkaan ja näyttelypäivän jälkeen kotona taas olitiin oma tasainen itsensä. Heh näyttelypvt ovat yllätyksiä täynnä.
Silmät meinasivat tipahtaa, kun näin tämän niin niin hienon ja kiltin neidin eläinkaupassa lomamatkallamme. Olimme menossa Ruotsiin miniristeilylle. Mietin asiaa matkan ajan ja onneksi kukaan ei ollut ostanut tätä neitiä yhden vrk:n aikana. Näin Flikan sisaruksiakin, jotka myös ihan ok talvikonnäköisiä. Mitä periyttää, on vielä arvoitus.
Oijoi kun on ihana tyttönen. Tämä valikoitui heti omakseni O-poikueesta, rauhallinen ja avoin luonne niin kuin helmiäisillä yleensä tapana on.
|
